Torstaiöisen Elämä lapselle -konsertin jälkeen sängystä nouseminen on taitolaji. Väsyttää pirusti mutta ylös on noustava, ei auta nyt mikään. Koulupäivä luistaa saman vanhan kaavan mukaan. Kouluun, tunteja, pihalle, takaisin sisälle, syömään jne. Iltapäivällä kuvis on mukava piristysruiske, jonka jälkeen taas koko viikonloppu edessä. Ratsastusta, kampaajalle ja koneella istumista. Aika lailla perusjuttuja sanoisin. Kampaajaa odotan innolla, sillä hiukset rupeavat olemaan sellaisessa kunnossa että... No juu, palataanpa takaisin tähän iltaan. Istun koneella, katselen videoita ja yritän rentoutua. Jostain kumman syystä se vain joskus on niin hemmetin hankalaa. Ehkä mie en sitten vain osaa rentoutua koulun takia. Sekin kun on joskus vähän stressaavaa... Mitään järkevää en saa kyllä nyt aikaiseksi, joten varmasi parempi, että lopetan nyt tähän.

Do you ever feel like breaking down? Do you ever feel out of place? Lke somehow you just don't belong and no one understands you.